Suurten kysymysten äärellä

Mikä on strategian määrittämisessä vaikeinta?

Valintojen tekeminen. Olennaiseen keskittyminen. Karsiminen ja kiteyttäminen.

Ja niiden tekeminen yhdessä muiden kanssa, usein isolla ja heterogeenisellä porukalla.

Yhteisen tahtotilan löytäminen on usein vaikeaa. On vaikeaa löytyy moninaisten intressien viidakossa yhteinen terävä kärki, johon kaikki ovat valmiita sitoutumaan.

Pelkona on myös, että ne asiat, joihin kaikki ovat valmiita sitoutumaan, ovat liian itsestäänselviä ja helppoja hyväksyä.

Strategia on parhaimmillaan kompassi, jonka neula osoittaa selkeästi kaikille yhteisen suunnan. Kun kaikki melovat samaan suuntaan, saadaan aikaan enemmän. Saadaan paremmat edellytykset saavuttaa tavoitetila, päästä perille.

Ja parhaimmillaan strategia kiteytyy selkeään strategiakarttaan, joka osoittaa millaisin tavoittein visio saavutetaan, millaisin toimenpitein tavoitteet jalkautuvat arkeen ja millaisin indikaattorein edistymistä seurataan.

Indikaattorien tärkeydestä kertoo sekin, että monissa strategioissa suositaan numeerisia tavoitteita. Numeeriset tavoitteet on helppo viestiä ja jalkauttaa laajemmallekin kentälle.

Kunnianhimoiset numeeriset tavoitteet nostavat rimaa ja osoittavat suunnan.  Näin siitäkin huolimatta, että kaikki tietävät, että numeroihin vaikuttavat monet muutkin asiat, kuin ne mihin organisaatio yksin pystyy vaikuttamaan.

Itse asiassa, vaikeampaa usein onkin osoittaa, että jokin tietty tulos on seurausta jostain tietystä toimenpiteestä ja sen taustalla olevasta strategisesta linjauksesta. 

Olen ollut tänä vuonna fasilitoimassa Tampereen kaupunkiseudun elinkeinostrategiaprosessia Business Tampereen toimeksiannosta. Strategiaprosessi alkaa olla maaliviivoilla. 10. syyskuuta oli viimeinen suurempi osallistava tilaisuus, strategiatyöpaja, johon osallistui 120 kaupunkiseudun elinkeinotoimijaa. 

Miten prosessi onnistui osallistujien näkökulmasta? Prosessin eri vaiheissa olemme saaneet paljon kiitosta laajasta osallistamisesta, hyvästä hengestä ja ilmapiiristä, onnistuneista tapahtumista. Suuret osallistujamäärät kertovat osaltaan, että elinkeinostrategia on koettu tärkeäksi.

Itse pidän tärkeänä myös sitä, että kaikista vaiheista on syntynyt jotain palasia strategiaan - suurempia linjauksia tai pienempiä nyansseja. Suurten, vuorovaikutteisten tilaisuuksien haasteena toisaalta on, miten suuri ihmismäärä osallistetaan keskusteluun sujuvasti ja tuloksellisesti - ja toisaalta, miten syntyneitä työpajakoosteita jatkossa hyödynnetään. 

Strategiassa itse prosessi on tärkeä. Ehkä joskus jopa tärkeämpi kuin se asiakirja, joka sen tuloksena syntyy.  Toimintaympäristön muuttuessa linjauksiakin muutetaan, mutta yhteistyösuhteet säilyvät. Ja niiden kautta strategia jalkautuu arkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *