Tiedon dominoefektiä etsimässä

Olen viime aikoina eri projektien kautta miettinyt tiedon tuottamisen muuttunutta roolia. Olen jo 20 vuoden ajan tuottanut asiantuntijana tietoa monille asiakkaille, moninaisissa projekteissa. Jotain on tänä aikana muuttunutkin.

20 vuotta sitten tyypillinen projekti alkoi aloituskokouksella – seuraavan kerran asiakas nähtiinkin sitten parin kuukauden-puolen vuoden päästä, kun luovutettiin reilut sata sivua paperia tutkimusraportin muodossa. Joka yleensä vielä julkaistiin paperiversiona jossain julkaisusarjassa.

Nyt yhä harvemmassa projektissa tilaaja on kiinnostunut tutkimusraportista. Vastaavasti yhä suurempi osa työmäärästä kohdentuu vuorovaikutukseen, josta voidaan käyttää osallistamisen, fasilitoinnin, sparrauksen, yhteiskehittämisen tai palvelumuotoilun termejä.

Tiedon itsensä sijasta yhä tärkeämpää on se, mitä tiedolla saadaan aikaan – mikä on tiedon vaikuttavuus. Tiedon odotetaan ja toivotaan olevan se ensimmäisen dominon kaatava voima, joka saa aikaan muutoksen. Organisaatiossa, kohderyhmissä, toimintaympäristössä.

Ja välillä, useinkin, tiedolta odotetaan ehkä liikaakin.

Myös tiedon tuottaminen on muuttunut. Tiedon tuottamisen ja hyödyntämisen roolit limittyvät ja sekoittuvat. Haastatteluiden yksi rooli on tuottaa tietoa tutkijalle – toinen rooli, ehkä jopa tärkeämpi, on sitouttaa ja osallistaa kohde- ja sidosryhmiä, luoda yhteistä näkemystä.

Sellaisista haastatteluista on hyötyä paitsi tutkijalle ja tilaajalle, myös haastateltaville. Sen sijaan, että haastateltavalla olisi kiire takaisin oikeisiin töihinsä, hän saattaa jopa kokea saaneensa uusia ajatuksia hyvästä keskustelusta.

Tiedon hyödyntämistä tapahtuu koko projektin ajan, ei vain projektin päättyessä. Silloin myös projektin synnyttämä tieto integroituu paremmin asiakkaan organisaatioon ja arkeen. Kaikki ne kontaktipisteet asiakkaan kanssa ovat auttaneet imeyttämään tietoa ja toimintamalleja arkeen, vähä kerrallaan. Loppuraportti on vain virallinen kooste siitä mitä projektin aikana on syntynyt, ei enää lähtölaukaus hyödyntämisen maraton-matkalle.

Tämä kaikki muuttaa myös tutkimuksen tekemistä ja tarpeita tutkijan ja organisaation osaamiselle. Ja itse asiassa koko tiedon tuottamisen liiketoimintalogiikkaa ja kilpailukykytekijöitä.

Parhaimmillaan se synnyttää kumppanuuspohjaisia suhteita asiakkaisiin, keskinäistä sitoumista ja projektien jatkumoja, joissa pitkäjänteisesti viedään kehitystä eteenpäin.

Ja joka kasvattaa myös ymmärrystä tiedon dominoefektistä.